Svipdagr ja Menglöd

    Tekijä:

    Oskari Korkkonen

    Teoksen valmistumisvuosi:

    2023

    Koko:

    A4

    Tekniikat:

    Kuvittaminen, Piirtäminen, lyijykynä

    Teemat:

    Avioliitto, Elämä, Fanart, Fantasia, Ihmiset, Ihmissuhteet, Kasvutarina, Kauneusihanne, Kuvitus, Luova, Magia, Muotokuva, Mytologia, Naiseus, Rakkaus, Rauha, Romantiikka, Sekalainen, muu, Sielunkumppanuus, Tarinankerronta, Tunteet, Tyttöys, Unelmoiva, Ystävyys, naisellinen, yksinäisyys

    Teoskuvaus:

    Saatuaan äidiltään Gróalta loitsuja avukseen, Svipdagr lähti etsimään kohtalon hänelle varaamaa Menglöd-neitoa. Selvittyään matkan vaaroista Svipdagr saapui Menglödin asumukselle. Sitä ympäröi liekkiaita, ja jättiläinen Fjölsvinnr oli vartiossa.

    "Aidan takaa
    näki miehen hän tulevan
    tursaiden tannerten yli.

    Fjölsvinnr lausui:
    "Mikä peikko se on
    aidan takana,
    vieressä vaarallisen liekin?

    Mitäpä etsit,
    mitä tavoitat täältä,
    mitä, turvaton, tahdot tietää?
    Mene matkaasi taas
    märkiä teitä!
    Et täältä saa, suojaton, sijaa."

    Svipdagr lausui:

    "Mikä peikko se on
    aidan takana
    ja kestiystävyyden kieltää?
    Olet ilman kiitosta
    elänyt, mies,
    käänny kotiisi tuolta!"

    Fjölsvinnr lausui:

    "Fjölsvinnr on nimeni,
    ja viisas olen,
    mutta enpä antelias,
    sinä et ikinä
    pääse sisään,
    mene tiehesi, senkin susi!"

    Svipdagr lausui:

    "Silmien iloa
    ikävöi taas
    se ken kauneinta katselee;
    näen kullan hohteessa
    kartanon salit,
    voisinpa viihtyä täällä.

    Nyt sano, Fjölsvinnr,
    kun sinulta kysyn
    ja tahdon tietää:
    kuka käskee täällä
    ja kenen on valta,
    kenen omia ihanat salit?"

    Fjölsvinnr lausui:

    "Menglöd hän on,
    hänen äidilleen siitti
    hänet Svafrthorinnin poika,
    hän käskee täällä,
    hänen on valta,
    hänen omiaan ihanat salit."

    Svipdagr lausui:

    "Nyt sano, Fjölsvinnr,
    kun sinulta kysyn
    ja tahdon tietää:
    olisiko miestä
    jonka Menglöd soisi
    käsivarrellaan kauniilla maata?"

    Fjölsvinnr lausui:

    "Ei ole miestä
    jonka Menglöd soisi
    käsivarrellaan kauniilla maata,
    paitsi Svipdagr vain,
    sillä säteilevä naito
    on varattu vaimoksi tälle."

    Svipdagr lausui:

    "Aukaise ovet,
    avarra portti,
    Svipdagr seisoo tässä.
    Mutta mene ja tiedusta,
    tahtooko Menglöd
    ottaa ilon vastaan."

    Fjölsvinnr lausui:

    "Kuule, Menglöd,
    täällä on mies,
    mene vierasta vastaan ja katso,
    koirat iloitsevat,
    talo on auki,
    Svipdagr se on, niin uskon."

    Menglöd lausui:

    "Viisaat korpit
    korkealla hirressä
    nokkivat sinulta silmät,
    jos et puhu totta,
    että kaukaa on tullut
    mies minun saleihini.

    Mistä on matkasi,
    mistä olet tullut,
    mitä nimeä kotona kannoit?
    Suku ja nimi
    näytävät, olenko
    sinulle varattu vaimo."

    Svipdagr lausui:

    "Svipdagr olen,
    Solbjartrin poika,
    tulin tuulenkylmiä teitä.
    Ei Urdrin käskyä
    vastusta kukaan,
    vaikka vaikeuksiin se veisi."

    Menglöd lausui:

    "Olet tervetullut,
    minun toivoni täyttyi,
    tervehdyssuudelman saat!
    Ilo on suuri,
    kun ikävöity nähdään,
    jos toinen on toiselle armas.

    Lievityksen vuorella
    varroin kauan,
    odotin päivin ja öin,
    se mitä toivoin,
    on todeksi tullut,
    saavuit saliini, poika.

    Sinun iloasi
    minä ikävöin,
    sinä halusit hellyyttäni,
    totta on nyt,
    että täst'edes saamme
    elää yhdessä aina."

    -Fjölsvinnrin Runo
    Eddan Jumalrunot

    Scroll to Top