Völundr’s Dwelling
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2023Koko:
100cm x 80cmTekniikat:
Akryylimaalaus, Kuvittaminen, Maalaaminen, akryylimaalaus, kuvataideTeemat:
Ajan kulku, Avioliitto, Elämä, Ihmiset, Ihmissuhteet, Jäähyväiset, Kasvutarina, Kuvitus, Luonto, Luova, Maisema, Mytologia, Rakkaus, Rauha, Realismi, Sekalainen, muu, Taide, TarinankerrontaTeoskuvaus:
Oli kolme veljestä, saamelaiskuninkaan poikia. Yhden nimi oli Slagfidr, toisen Egill, kolmannen Völundr. He tulivat Susilaaksoihin ja rakensivat sinne talon. Talon lähellä oli suuri vesi nimeltään Susijärvi. Eräänä aamuna varhain veljekset näkivät rannalla kolme naista, jotka kehräsivät pellavaa. Maassa vieressä olivat heidän siipensä. He olivat valkyyrioita. Yksi oli Ölrun, toinen Svanhvit, kolmas Alvitr. He veivät neidot kotiinsa. Egill sai Ölrunin, Svanhvit tuli Slagfidrille ja Alvitr Völundrille. Niin he elivät seitsemän vuotta. Sitten neidot lensivät katsomaan sotia ja luomaan kohtaloita, mutta eivät palanneet. Egill hiihti etsimään Ölrunia, Slagfidr etsi Svanhvitia, mutta Völundr jäi Susilaaksoihin. Hän oli käsistään taitava mies ja osasi takoa kalleuksia, joten kuningas Nidudr antoi ottaa hänet vangiksi. Siitä kerrotaan tässä laulussa:
"Mies tuli metsältä,
tarkkasilmä,
Völundr, pitkältä
vaellukseltaan,
Slagfidr ja Egill,
oli autio talo,
he kulkivat etsien
ulos ja sisään.
Egill hiihti itään,
Ölrunia etsi,
Slagfidr etelään
Svanhvitin jälkeen,
Völundr istui
Susilaaksossa yksin.
Njaarien kuningas
Nidudr kuuli,
että Völundr oli siellä
Susilaaksossa yksin.
Tuli miehiä yöllä
haarniskat yllä,
kuunsirpin valossa
kimalsivat kilvet.
Mies tuli metsältä,
tarkkasilmä,
Völundr, pitkältä
vaellukseltaan.
Hän käristi ruskean
emokarhun reittä,
pian kuivissa risuissa
rätisi tuli,
tuulenpuremissa
Völundrin puissa.
Hän istui niin kauan,
kunnes nukkui,
kun valveutui,
oli voima poissa:
ranteihin pantu
oli raskaat köydet,
nilkat kytketty
kahleketjuin.
Niin tehtiin, että katkaistiin häneltä polvijänteet ja hänet vietiin Sævarstadr-nimiselle saarelle joka sijaitsi vähän matkan päässä mantereesta. Siellä hän takoi kuninkaalle kaikenlaisia kalleuksia. Ei kukaan uskaltanut käydä hänen luonaan paitsi kuningas itse.
Hän ei saanut unta,
hän istui ja takoi,
punoi viekkaan juonen
Nidudria vastaan.
Niin saapui kerran
Sævarstadriin
kaksi poikaa,
Nidudrin pojat.
He astuivat arkulle,
vaativat avainta,
silmien edessä
petos oli auki:
hän kuninkaan pojilta
leikkasi päät,
luut asetti
ahjon alle.
Mutta hiusten kattamat
kalloa kaksi
hän hopealla silasi,
Nidudr sai ne.
Mutta silmät hän kiinnitti
jalokivikoruun
kuninkaan viisasta
vaimoa varten,
mutta veljesten hampaista
valmisti soljet
ja ne sai kuninkaan tytär
pukunsa rintaan."
-Völundrin Laulu
Eddan Sankarirunot
Myynnissä