Hnitbjörg
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2023Koko:
40cm x 30cmTekniikat:
Acrylic painting, Illustration, Painting, kankaalle maalaaminen ja piirtäminen, visual artsTeemat:
Art, Creative, Freedom, Jäähyiset, Kaunis, Kuvitus, Landscape, Mielenmaisema, Mythology, Nature, Pysähtyvä, Realismi, Sekalainen, muu, Storytelling, Yksinkertainen, Yksinkertaisuus, growth story, yksinäisyysTeoskuvaus:
Ammoisina aikoina jumalsuvut, Aasat ja Vaanit, sotivat keskenään. Tämä sota oli osapuolilleen niin rankka, että jumalien täytyi sopia rauha. Rauhan sopimukseksi jumalat sylkäisivät suureen pataan.
Syljestä muodostui kaikkitietävä jumala Kvasir. Hän oli jumalallisen viisauden henkilöitymä, joka kykeni antamaan vastauksen mihin tahansa kysymykseen. Hän kulki läpi yhdeksän maailman ja jakoi tietoa kaikille kansoille helpottaakseen heidän elämään.
Kerran Kvasir tapasi kaksi kääpiötä, Fjalarr ja Galarr, jotka kutsuivat hänet yöpymään luonaan. Kvasir tuli kuitenkin pahasti petetyksi, sillä kääpiöt surmasivat hänet ja vuodattivat tämän veren kolmeen tynnyriin. Vereen he sekoittivat hunajaa ja loivat näin runouden siman, Óðrerir, joka antoi juojalleen runouden lahjan.
Kääpiöt selittivät jumalille, että Kvasir oli tukehtunut omaan viisauteensa, mutta jumalat eivät uskoneet tätä, joten Fjalarr ja Galarr pakenivat jättiläisten maille runouden sima mukanaan. He yöpyivät erään jättiläispariskunnan luona, mutta päättivät, kuitenkin surmata heidät. Pian kuitenkin pariskunnan poika tuli kotiin. Hän oli taistelutaitoinen ja vahva jättiläinen nimeltään Suttungr. Suttungr otti kääpiöt kiinni ja koetti hukuttaa heidät, jos he eivät pystyisi korvaamaan tekoaan.
Kääpiöt tarjosivat Suttungrille runouden siman, jonka hän suostui ottamaan. Suttungr piilotti siman Hnitbjörg nimisen vuoren alle ja laittoi ainoan tyttärensä Gunnlöðin vartioimaan sitä.
Jumalten kuningas Óðinn alkoi himoita runouden simaa ja päätti lähteä jättiläisten maille. Hän vaelsi ja sanoi kysyttäessä nimekseen Bölverkr. Matkallaan hän tuli maatilalle jossa oli yhdeksän orjaa korjaamassa viljaa viikatteilla. Heidän viikatteensa olivat tylsiä, joten Óðinn hioi ne teräviksi verrattomalla hiomakivellä. Hän sanoi antavansa hiomakiven sille joka saisi napattua sen itselleen ilmasta. Hän heitti hiomakiven ilmaan ja väistyi. Orjat koettivat napata sen, mutta lävistivät toisensa terävillä viikatteillaan.
Óðinn meni tilan isännän luokse, joka oli Suttungrin veli Baugi. Hän huomatti, että tilan orjat olivat tappaneet toisensa ja tarjoutui rengiksi Baugille. Vuoden ajan Óðinn hoiti tilan peltoja ja korjasi lopulta suuremman sadon, kuin koskaan ennen oli siltä pellolta korjattu. Palkaksi hän kysyi Baugilta siemauksen tämän veljen omistamaa runouden simaa. Baugi kysyi Suttungrilta saisiko hän antaa rengilleen runouden simaa, mutta Suttungr kielsi tämän. Niinpä Baugi ja Óðinn päättivät porata vuoreen reiän Rati nimisellä poralla. Kun reikä oli nyrkin mentävä, Óðinn muutti itsensä käärmeeksi ja kiemurteli sisälle vuoreen.
Siellä hän tapasi Suttugrin tyttären Gunnlöðin. Óðinn lupautui viettämään kolme yötä tämän kanssa, jos saisi kolme siemaisua hänen vartioimaa simaansa. Gunnlöð, joka oli hyvin yksinäinen, ei nähnyt kolmessa siemauksessa mitään vaaraa, joten hän suostui tähän sopimukseen. Kolmen yön kuluttua Gunnlöð näytti Óðinnille siman olinpaikan. Óðinn otti yhdellä siemauksella kaiken runouden siman jokaisesta kolmesta tynnyristä, muutti itsensä linnuksi ja lensi tiehensä.
Suttungr näki tämän ja lähti hänen peräänsä kotkan hahmoisena. Óðinn säikähti tätä niin pahasti, että hän ulosti osan simasta Suttungrin päälle ja pääsi näin pakoon. Palattuaan jumalten maille Óðinn oksensi runouden siman suureen pataan.
Tätä skaldien simaa joutuu toisinaan ihmisten juomiin, mikä synnyttää hyviä runoilijoita ja laulunkirjoittajia. Óðinnin paetessa ulostama osuus taas synnyttää juotuna hölösuita ja juorukelloja.
"Tapasin vanhan jätin,
olen tullut takaisin tuolta,
ei auttanut olla vaiti,
sain Suttungrin saleissa
monta sanaa
hyödykseni haastella siellä.
Sain kultatuolilta
Gunnlöðiltä
jaloa simajuomaa;
minä hänelle maksoin
huonon palkan
hänen hyväsuopuudestaan,
hänen hellästä luonnostansa.
Rati suullaan
rakensi tieni,
koversi kallioseinän;
oli jättien polkuja
alla ja päällä,
olin pannut henkeni peliin.
Taitavasti hankittua
käytin taiten,
ei viisas jää paljoa vaille;
sillä Óðrerir
on tuotu nyt ylös
ihmisten asumille maille.
Ihmettelenpä,
olisinko päässyt
jättien periltä pois,
jos ei olisi auttanut
oiva tyttö,
Gunnlöð jonka syliini suljin.
Tuli toisena päivänä
huurretursaita
kyselemään Korkeata,
he tulivat Korkean taloon,
oliko Bölverkr
palannut sinne
vai Suttungr surmannut hänet.
Sormusvalan
hän vannoi, Óðinn;
ken enää hänen sanaansa uskoo?
Suttungrilta
hän petkutti siman,
ja Gunnlöð sai vain surun."
-Korkean Runo
Eddan Jumalrunot