Brood of Jacúlus
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2024Koko:
58cm x 51cmTekniikat:
Acrylic painting, Illustration, Painting, kankaalle maalaaminen ja piirtäminenTeemat:
Animals, Art, Creative, Documenting, Fanart, Fantasy, Kuvitus, Landscape, Life, Liike, Mythology, Nature, Sekalainen, muu, Storytelling, growth story, magicTeoskuvaus:
Yngvarr Eymundrinpoika oli varakas mies, jolla oli laiva ja miehistö. Kerran hän päätti lähteä matkalle itään. Tällä matkalla hän kohtasi jättiläisen, jonka hän sai surmattua. Sitten hän leikkasi jättiläisen toisen jalan irti ja säilöi sen valkosuolaan. Hän jatkoi matkaansa, kunnes saapui joen päähän ja kohtasi lohikäärmeen nimeltään Jacúlus.
"Hieman myöhemmin Yngvarr saapui sille alkulähteelle, mistä joki laski. He näkivät siellä sellaisen lohikäärmeen, etteivät olleet moisen kokoista nähneet aiemmin, ja sen alla oli suuri määrä kultaa. He rantautuivat pienen matkan päässä siitä paikasta ja kävivät kaikki maihin. He saapuivat sinne, missä lohikäärmeellä oli tapana raahautua alas veteen. Polku oli melko leveä. Silloin Yngvarr käski miehiä kylvämään suolaa polulle ja raahaamaan sinne jättiläisen jalan. Hän sanoi uskovansa, että lohikäärme viipyisi siellä jonkin aikaa. He pysyttelivät äänetönnä ja etsivät itselleen suojaa.
Ja kun tuli aika, jolloin lohikäärmeen oli tapana raahautua veden ääreen ja se saapui polulle, se näki, että sen edessä olevalla polulla oli suolaa. Lohikäärme alkoi nuolla sitä. Saavuttuaan jättiläisen jalan luo lohikäärme nielaisi sen heti. Lohikäärme viipyi nyt matkalla pidempään kuin sillä oli tapana, sillä paluumatkalla se kääntyi kolmesti takaisin juodakseen.
Mutta Yngvarr ja hänen seuralaisensa menivät lohikäärmeen luolaan ja näkivät siellä paljon kultaa, niin kuumaa kuin se olisi juuri sulatettu ahjossa. Sitten he iskivät palan kasasta irti kirveellä, ja suuren suuri oli se aarre, jonka he sieltä saivat.
Tämän jälkeen he näkivät, että lohikäärme lähestyi. He häipyivät pois suureen aarteen kanssa ja piilottivat sen. Paikalla kasvoi kaisloja. Yngvarr kielsi miehiä katsomasta lohikäärmettä. He tekivät kuten hän käski ja vain muutama mies seisoi ja näki, että lohikäärme oli vihoissaan menetyksestään. Se heilutti häntäänsä niin että kuului vihellystä muistuttava ääni ja kiepautti pyrstönsä renkaaksi kullan ympärille. Miehet kertoivat, mitä olivat nähneet ja kaatuivat sitten kuolleina maahan."
Paljon myöhemmin Yngvarrin poika Sveinn matkasi miehineen itään ja kohtasi saman lohikäärmeen, kuin isänsä, mutta hänen aikeenaan oli surmata tuo peto.
"Sen jälkeen he menevät ja saapuvat suureen metsään, joka oli lohikäärmeen luolan vieressä, ja piiloutuivat sinne. Sitten Sveinn lähettää muutaman nuoren miehen lohikäärmeen luo ottamaan selvää, mitä siellä olisi meneillään. He näkivät, että käärmeet nukkuivat ja että niitä oli paljon. Silti Jacúlus ylettyi makaamaan renkaana niiden kaikkien ympärillä.
Silloin yksi Sveinnin miehistä alkoi ojentaa keihäänvarttaan kohti kultasormusta, ja varsi osui yhteen pikkukäärmeeseen. Ja herätessään se herätti muut ympärillään yhden toisensa jälkeen, kunnes Jacúluskin nousi ylös. Sveinn seisoi suuren tammipuun vierellä ja asetti nuolen jouseensa, ja siunatulla tulella sytytetty miehenpään kokoinen taula asetettiin nuolenpäähän. Ja kun Sveinn näki, että Jacúlus kohottautui ilmaan ja suuntasi heidän laivojaan kohti kita auki lentäen, ampuu Sveinn siunattua tulta kuljettavan nuolen lohikäärmeen suuhun. Ja nuoli porautui sydämeen asti niin, että yhdessä hetkessä lohikäärme tippui kuolleena maahan.
Tämän tapahtuman jälkeen Sveinn käski heidän kiiruhtaa pois siitä katkusta ja lemusta, joka lohikäärmeestä lähti. Sen jälkeen he lähtevät nopeasti laivoilla pois. Näin tekivät muut paitsi ne kuusi miestä, jotka menivät uteliaisuuttaan lohikäärmeen luokse ja kaatuivat siellä kuolleina maahan. Mutta monet muutkin miehet kärsivät kovasti tuosta katkusta, vaikkakaan muut eivät kuolleet."
-Yngvarr Kaukomatkaajan Saaga
Myynnissä
Ei kehyksiä toistaiseksi.