Dragon’s Ire
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2024Koko:
40cm x 30cmTekniikat:
Acrylic painting, Illustration, Painting, Runous, kankaalle maalaaminen ja piirtäminen, visual artsTeemat:
Animals, Art, Chaos, Creative, Death, Dystopia, Fantasy, Inspiraatio, Kuvitus, Landscape, Life, Mythology, Nature, Relationships, Sekalainen, muu, Storytelling, Summer, Symbolismi, lintu, magicTeoskuvaus:
Ammoisina aikoina kaukana pohjoisessa eli lohikäärmeitä, joita toisinaan houkuttivat eteläisille maille kätketyt aarrekammiot ja aarnihaudat. Lohikäärme vartoo pesäänsä niin kauan kuin elää, ja hallitsee ympäröiviä maitaan rautaisella hirmuvallan kouralla, joka tukahduttaa kaiken elollisen. Ja jos joku typerys uskaltautuu sen omaisuuteen kajoamaan, saavat siitä maksaa tasavertaisesti kaikki lähitienoon asukkaat. Ei rahvas, eikä kuninkaan väki voi säästyä lohikäärmeen vihalta.
"Hämärän hätyyttäjä, vanha niljanahka,
joka öisin etsii aarnihautoja
liekehtien lentäen, häijy lohikäärme,
teki riemulöydön. Maarahvas vapisee.
Hänen osansa on hamuta aarteita
maan uumenista, jossa hän vartioi
pakanain kultaa parannusta tekemättä.
Kolmesataa talvea kansan vitsaus
isännöi kammiota, maanalaista aarretta,
kunnes muudan mies herätti sen raivon;
hän vei herralleen kultaisen pikarin
ja pyysi rauhansopimusta. Aarnihauta ryöstettiin,
röykkiötä verotettiin; kurja mies
sai mitä pyysi. Silloin heräsi käärme
ja ahdinko alkoi. Raivosta suunniltaan
röykkiön haltija tuskin malttoi
odottaa iltaa, jolloin inha olio
aikoi maksaa anastetun maljan
tulenhenkäyksillä. Aurinko laski,
kuten käärme toivoi; se ei viihtynyt enää
seinien sisällä, vaan lähti liekkeineen
tulivalmiina turulle. Ensimmäiseksi sai
maarahvas maistaa katkerasta kalkista;
lopuksi tuli tuho heidän rengasherralleen.
Vieras alkoi sylkeä tulta sytykkeineen
polttaakseen loistavat kartanot karrelle;
liekkien loimu kauhistutti kansaa.
Paha ilmavalta aikoi autioittaa
koko seutukunnan kaikesta elämästä.
Kärttyisän käärmeen häijy hyökkäys
nähtiin selvästi läheltä ja kaukaa.
Ennen aamunsarastusta se singahti takaisin
aarniröykkiölleen salaiseen saliinsa."
-Beowulf
Myynnissä