Fenja ja Menja
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2024Koko:
A4Tekniikat:
Drawing, Illustration, Pencil, Runous, visual artsTeemat:
Ajan kulku, Art, Body, Creative, Fantasy, Freedom, Friendship, Imprisonment, Inspiraatio, Kuvitus, Life, Meri, Mythology, Nature, Portrait, Relationships, Ruoka, Sekalainen, muu, Sisterhood, Still life, Storytelling, Symbolismi, Vesi, Womanhood, askartelu, girlhood, growth story, luonnos, magic, naisellinenTeoskuvaus:
Fróði oli Óðinnin jälkeläinen, joka hallitsi maata nykyisen Tanskan alueella, mutta siihen aikaan sen nimi oli Gotland. Hän otti kuninkuuden siihen aikaan, jolloin keisari Augustus julisti rauhan koko maailmaan. Silloin syntyi Kristus. Mutta koska Fróði oli mahtavin kaikista Pohjolan kuninkaista, niin kaikkialla missä tanskaa puhuttiin rauha luettiin hänen ansiokseen, ja pohjanmiehet nimittivät sitä Fróðin rauhaksi. Kukaan ei tällöin tehnyt toiselle vahinkoa.
Kuningas Fróði kävi kerran tapaamassa kuningasta nimeltään Fjölnir. Hän hallitsi maata nimeltään Svíthjóð, joka tunnetaan nykyään Ruotsina. Fróði osti häneltä kaksi orjatarta, joiden nimet olivat Fenja ja Menja. He olivat molemmat kookkaita ja väkeviä. Tanskassa oli siihen aikaan kaksi myllynkiveä, jotka olivat niin raskaat, ettei kukaan jaksanut käyttää niitä. Näillä kivillä oli myös sellainen ominaisuus, että mylly jauhoi niillä sitä mitä jauhaja sanoi toivovansa. Tämän myllyn nimi oli Grótti.
Kuningas Fróði antoi viedä orjattaret myllylle ja käski heidän jauhaa kultaa ja rauhaa ja onnea Fróðille. Hän ei tosin suonut heille pitempää aikaa lepoon tai uneen kuin minkä käki oli vaiti tai minkä kuluessa laulu voitiin laulaa. Kerrotaan, että he jauhoivat esiin sotajoukon Fróðia vastaan ja siitä kertoo tämä laulu:
"Ensi sanoikseen
näin hän sanoi:
"Nukutte sen verran
kuin käki on vaiti,
sen aikaa kun laulan
laulunpätkän."
"Et aivan viisas
sinä ollut, Fróði,
kun orjasi ostit,
urhojen veli:
vain komeaan kasvuun
katsoit ja voimaan,
et suuremmin tutkinut
sukupuuta.
Hrungnir oli kova
ja Hrungnirin isä,
mutta Thjazi voitti
voimassa heidät;
heimoamme ovat
Iði ja Aurnir,
jättiläisten veljet,
suvun johdamme heistä.
Ei tunturista olisi
Grótti tullut,
ei paksu paasi
maan povesta,
emme jauhaisi,
jättineidot,
jos minulta puuttuisi
myllyn tieto.
Me vartuimme leikeissä,
väkivahvat,
maan alla elimme
yhdeksän vuotta,
me suoritimme
suuria töitä,
kahden siirsimme
kallioita.
Yli jättien kartanon
kieritimme kareja,
edessämme järkkyi
ja järisi maa,
vierivän kiven
viskasimme ilmaan,
ja miehet sen ottivat,
mahtavan paaden.
Niin saavuimme sitten
Svíthjóðiin,
me kauaskatsovat
kävimme sotaan,
lannistimme karhuja,
mursimme kilvet,
raivasimme tien
läpi rautapaitain rivin.
Niin kestimme kaikki
kuluvat vuodet,
me olimme tuttuja
taisteluissa;
iskimme siellä
ankarin keihäin
haavoista verta
ja värjäsimme miekan.
Mutta kun tulimme
kuninkaan taloon,
meidät on armotta
orjuutettu;
sora syö jalkapohjaa,
ilma on jäinen,
raadamme myllyllä,
meillä on kurjaa.
Tarttukoot kourat
kirveenvarsiin,
verisiin aseihin,
valveille, Fróði!
Valveille, Fróði,
jos haluat kuulla
meidän laulumme
ja muinaistarut.
Näen tulenloimun
linnasta itään,
se on varoittava viesti,
vartiotuli;
kohta on saapuva
sotajoukko
ja päälliköltä
se polttaa linnan.
Isäni tytär
tuimasti jauhoi,
monen miehen
menon hän tiesi;
suuret pylväät
sortuvat lavasta,
irtoaa rauta —
me jauhamme yhä!"
Neidot jauhoivat
jättivoimin,
he uhkuivat, nuoret,
äärretöntä vihaa —
kammet löyhtyivät,
lava sortui,
kahtia halkesi
paksu kivi.
Näinpä lauloi jättiläisneito:
"Jauhoimme, Fróði,
halumme mukaan,
raadoimme myllyllä,
niin että riittää."
-Grotti laulu
Eddan Sankarirunot
Sinä yönä saapui merikuningas Mysingr, joka surmasi Fróðin ja otti suuren saaliin. Siihen päättyi Fróðin rauha.
Mysingr vei laivoillaan Gróttin sekä Fenjan ja Menjan ja käski heidän jauhaa suolaa. Keskiyön aikaan he kysyivät, eikö Mysingr ollut saanut suolasta tarpeekseen, mutta hän käski jauhamaan lisää. He jauhoivat kunnes laivan kansi ei enää kestänyt ja taittui poikki. Grótti vajosi merenpohjaan, minkä jälkeen veteen syntyi pyörre, jossa meri vajosi myllyn silmään. Kaikki Mysingrin laivat upposivat suola kuormansa kanssa ja niin merestä tuli suolainen.