Grendel
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2024Koko:
A4Tekniikat:
Drawing, Illustration, Kirjoittaminen, Pencil, Runous, visual artsTeemat:
Ahdistus, Animals, Art, Bear, Body, Chaos, Creative, Death, Eristäytyminen, Fantasy, Inspiraatio, Jäähyiset, Kuvitus, Life, Mythology, Party, People, Portrait, Relationships, Sekalainen, muu, Storytelling, Symbolismi, Vesi, furry, growth story, magic, shelter, yksinäisyysTeoskuvaus:
Haerot oli nimeltään juomasali, jossa kuningas Hrothgar juhli miehineen joka ainoa ilta, mutta heidän äänekäs metelöinti herätti heille verivihollisen. Grendel oli jättiläisten jälkeläinen, joka eleli ammoisina aikoina Tanskan kylmillä soilla. Saatuaan tarpeeksi tanskalaisten mekastamisesta se päätti kurittaa kuninkaan miehiä rautaisilla kourillaan.
Kun sotilaat olivat juoneet itsensä tajuttomiksi, Grendel saapui yöllä ja raateli 30 miestä hengiltä. Tätä jatkui 12 vuotta eikä kukaan kyennyt häätämään rajamaiden kulkijaa, kunnes Gööttien kuninkaan Hygelacin sukulainen Beowulf saapui ja tarjoutui surmaamaan riettaan vainolaisen.
Koska rauta ei purrut Grendeliin, Beowulf päätti kohdata ihmiskunnan vihollisen paljailla kourilla ja väkevällä voimalla. Hän tekeytyi juomasaliin nukkuvaksi ja kun pimeyden henki saapui Beowulf haastoi sen pitkään otteluun. Lopulta hän sai väänettyä viholliseltaan toisen käden irti ja heittiö pakeni takaisin rämeille.
Grendelin käsi naulattiin Haerotin seinälle muistoksi Beowulfin voittoisasta taistelusta tuota riivattua henkeä vastaan, joka kuoli saastaisiin vammoihinsa.
"Saapui soturi, iloton olento
lähestyi taloa. Rautasalpa portti
antoi periksi nyrkin iskusta;
hautoen pahaa, raivoa rinnassaan
hän avasi uksen. Vikkelä vihamies
livahti ovesta, käveli käärmeissään
kirjavalla lattialla; hänen silmissään säkenöi
lieskana leimuva viheliäs virva.
Kartanon kamaralla hän näki nukkuvan
sotijalojen seurueen, sukulaisten yhdessä,
nuorten urhojen. Hänen sydämensä hekumoi;
kaamea kouko aikoi erottaa
heiltä kaikilta ruumiin ja hengen
ennen aamunkoita; aimo atriaa
ahmatti odotti. Kuitenkaan kohtalo
ei suonut hänen sen yön jälkeen
ihmiskuntaa vainota. Voimansa tunnossa
Hygelacin sukulainen katseli kuinka
paha vihollinen juoni ylläkköä.
Raivokas peto ei empinyt pitkään,
vaan äkkipäätä karkasi kiinni
nukkuvaan mieheen, raateli rikki
luiden lukot, joi veret suonista,
isoin kimpalein nieleksi saalista;
elottoman uhrin kiireestä kantapäähän
synnikseen söi. Riiviö ryntäsi
lujamielen luo, tarttui sankariin
kamalin käsin, makaavaa miestä
kämmenin kouraisi. Urho kavahti
äkäisenä pystyyn ja kävi käsirysyyn.
Pahan kätyri sai kohta tuta,
ettei koko maailman millään kolkalla
hän ollut kohdannut kovempaa miestä
vääntämään kättä. Pelko pakahdutti häntä,
muttei auttanut pakoon; hän rimpuili turhaan.
Hän halasi pois, pimeyden helmaan,
paholaisten pariin. Elämänsä päivinä
hän ei ollut kokenut sellaista kohtaloa.
Hygelacin sukulainen ampaisi jaloilleen;
hän edellisen ehtoon kerskapuheet muisti
eikä päästänyt irti; sormet rutisivat;
peikko pyrki ulos; soturi ei väistynyt.
Hirmu halusi kaikota kauaksi,
jos vain pääsisi, luikkia takaisin
soitten suojaan, mutta sormiensa voimaa
nyt sorti väkevämpi. Karvas oli käynti
Haerotin hovissa pahantekijälle!"
-Beowulf