Sigurd and Brynhildr
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2022Koko:
24cm x 30cmTekniikat:
Acrylic painting, PaintingTeemat:
Fantasy, Life, Marriage, Mythology, People, Relationships, Storytelling, Womanhood, growth storyTeoskuvaus:
Gunnarin vaimo Brynhildr ja Sigurdin vaimo Gudrun olivat riidelleet aiemmin ja nyt Sigurd koettaa lepyttää Brynhildriä. Mutta ennen sitä hän kävi näkijättären luona ja kuuli ennustuksen, jonka mukaan hänen loppunsa olisi lähellä.
"Sigurd meni saliin, sen ovi oli auki. Hän luuli Brynhildrin nukkuvan ja veti peitteen hänen yltään ja sanoi:
"Herää, Brynhildr. Aurinko paistaa joka puolella taloa ja sinä olet tarpeeksi nukkunut. Ravista pois huolesi ja ole iloinen."
Brynhildr sanoi:"Kuinka uskallat tulla minun eteeni? Ei kukaan ole pettänyt minua pahemmin, kuin sinä."
Sigurd sanoi:"Olet noiduttu jos, kuvittelet, että minulla on jotakin sinua vastaan, ja sinulla on mies, jonka itse valitsit."
"Ei", sanoi Brynhildr, "Gunnar ei ratsastanut luokseni tulen halki, eikä hän antanut minulle morsiuslahjaksi kaatamiaan sotureita. Minä katselin ymmällä miestä joka saapui saliini ja luulin tuntevani sinun silmäsi, mutta en voinut nähdä selvästi, koska fylgiani oli verhoutunut huntuun."
Sigurd sanoi:"Minä en ole parempi mies kuin Gjukin pojat. He surmasivat Tanskan kuninkaan ja suuren ruhtinaan, kuningas Budlin veljen.
Brynhildr vastasi:"Minulle he saavat vastata paljosta pahasta, äläkä muistuta minua murheistani. Sinä, Sigurd, tapoit käärmeen ja ratsastit minun takiani tulen halki, eivätkä siinä olleet Gjukin pojat."
Sigurd vastasi:"Minä en ollut sinun miehesi etkä sinä minun vaimoni, ja sinä sait morsiuslahjan maineekkaalta kuninkaalta."
Brynhildr vastasi:"Minun sydämeni ei hymyile Gunnarille, ja minä olen hänelle häijy, vaikka en sitä muille näytä."
"On luonnotonta", sanoi Sigurd , ettet rakasta sellaista kuningasta. Ja mikä sinua eniten surettaa? Minusta hänen rakkautensa pitäisi olla sinulle kultaakin kalliimpi."
Brynhildr vastasi:"Murheistani pahin on se, etten saa terävää miekkaa punatuksi sinun verelläsi."
Sigurd vastasi:"Heitä se huoli. Ei kestä kauan, ennenkuin terävä miekka minun sydämeeni työnnetään, etkä voi sen pahempaa pyytää itsellesikään, sillä et jää jälkeeni eloon. Ei meillä ole montakaan elinpäivää jäljellä."
Brynhildr vastasi:"Eipä ole pieni se vääryys, mikä sanoihisi sisältyy, kun minulta olet varastanut kaiken onnen eikä elämä ole minulle minkään arvoinen."
Sigurd vastasi:"Totuus on toisenlainen. Sinä olet minulle omaa itseäni rakkaampi — vaikka minä jouduin petoksen uhriksi eikä sille enää mitään mahda — sillä joka hetki, kun ajatukseni olivat selvät, surin sitä, ettet sinä ollut minun vaimoni. Mutta minä hillitsin itseni niin hyvin, kuin taisin, sillä olinhan kuninkaan talossa. Ja iloitsin sentään siitä, että olimme kaikki yhdessä. Saattaa olla niin, että todeksi tulee kaikki mikä on ennustettu, mutta siitä minä en kanna huolta."
Brynhildr vastasi:"Liian myöhään sen kerrot, että minun murheeni sinua surettaa, ja nyt en minä saa mitään lohtua."
Sigurd vastasi:"Tahtoisin, että menisimme yhdessä vuoteeseen ja sinä olisit minun vaimoni."
Brynhildr vastasi:"Tuollaista ei sovi puhua, enkä minä halua pitää kahta herraa samassa talossa. Ennemmin annan henkeni, kuin petän kuningas Gunnaria. Minä tein valan, että suostuisin sille miehelle, joka ratsastaisi tulimuurini läpi, ja sen valan olen tahtonut pitää tai kuolla."
"Ennemmin kuin että kuolet, minä otan sinut vaimokseni ja jätän Gudrunin", sanoi Sigurd, ja hänen rintansa kohoili niin, että hänen rautapaitansa renkaat ratkesivat.
"En huoli sinua", sanoi Brynhildr, "enkä ketään muutakaan miestä."
Sigurd meni pois.
Näin sanotaan Sigurdin laulussa:
Puhelu päättyi
ja Sigurd poistui,
miesten ystävä
murehtien.
Sankarin mieli
myrskysi niin,
että ryntäillä ratkesi
rautapaita."
Völsungasaga luku 31.