Egill ja Uhrihärkä
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2025Koko:
A4Tekniikat:
Kirjoittaminen, Kuvittaminen, Piirtäminen, Runous, kuvataide, lyijykynäTeemat:
Eläimet, Elämä, Ihmiset, Inspiraatio, Kuolema, Kuvitus, Luova, Mytologia, Perinteet, Sekalainen, muu, Selviytyminen, Symbolismi, Taide, Tarinankerronta, Yksinkertainen, YksinkertaisuusTeoskuvaus:
Norjan Kuningassaagoihin sisältyvässä Ynglingien saagassa on kertomus Egill nimisestä kuninkaasta, joka soti Tunne nimisen lainsuojattoman kanssa ja hallitsi Svíthjóðia eli Ruotsia, kunnes hän joutui metsällä ollessaan karanneen uhrihärän surmaamaksi.
"Sitten tapahtui Svíthjóðissa, että uhrattavaksi tarkoitettu sonni oli vanha ja niin väkevä, että se oli tullut vihaiseksi, ja kun sitä yritettiin ottaa kiinni, se juoksi metsään, villiintyi, pysytteli sitten kauan metsässä ja teki ihmisille suurta vahinkoa. Kuningas Egill oli innokas metsästäjä, hän ratsasti usein päiväiseen aikaan metsään pyytämään riistaa. Sattui kerran, että hän oli ratsastanut metsälle miestensä kanssa. Kuningas oli kauan ajanut takaa jotain eläintä ja ratsastanut metsään sen jäljessä kaikkien miestensä edellä. Hän näki sonnin, ratsasti luo ja aikoi tappaa sen. Sonni kääntyi päin, ja kuningas pisti sitä, mutta keihäs luiskahti, ja sonni puski sarvensa hevosen kylkeen; hevonen kaatui heti maahan pitkälleen ja kuningas sen kanssa. Kuningas hyppäsi jaloilleen aikoen vetää miekkansa, mutta sonni puski häntä rintaan niin että sarvet tunkeutuivat syvälle. Nyt tulivat kuninkaan miehet ja tappoivat sonnin, mutta kuningas eli vain lyhyen hetken. Hänet on haudattu Upsalaan. Näin sanoo Thjóðólfr:
Ja mainetta voittanut
Týrin vesa
Tunnen mahtia
pakeni maasta.
Vaan otsansa miekan
Egillin vereen
upotti joutuin
jätin juhta,
joka korkealla
oli kulmainsa kodin
kantanut metsissä
itäisen maan.
Huotrattoman
härän miekan
sai sydämeensä
Skilfingain poika."