Freyja ja Hyndla

    Tekijä:

    Oskari Korkkonen

    Teoksen valmistumisvuosi:

    2023

    Koko:

    A4

    Tekniikat:

    Kuvittaminen, Piirtäminen, kuvataide, lyijykynä

    Teemat:

    Eläimet, Elämä, Fantasia, Ihmiset, Ihmissuhteet, Jäähyväiset, Kasvutarina, Kuvitus, Luova, Magia, Mytologia, Naiseus, Sekalainen, muu, Sisaruus, Taide, Tarinankerronta, Uskonto, Ystävyys

    Teoskuvaus:

    Freyja ratsasti kerran jättiläisten maille kultaisella karjullaan tapaamaan vanhaa näkijätärtä Hyndlaa. Hyndlan kanssa hän ratsasti takaisin sodanjumalten maille ja matkalla hän kyseli tältä tarkoin miehensä Óttarrin suvun aina jumaliin asti.

    "Freyja lausui:

    "Nouse, neitojen neito,
    ystäväni, nouse,
    sisareni Hyndla,
    sinä luolan asuja!
    Nyt on pimein pimeä
    ja pitää ratsastaa
    Valhallaan,
    vihittyyn jumalkotiin.

    Anomme Odinilta
    hyvää tahtoa,
    hän jakelee kumppaneilleen
    lahjaksi kultaa,
    antoi Hermodrille
    haarniskan ja kypärän,
    ja Sigmundr sai
    häneltä säilän.

    Hän toisille suo voiton,
    toisille kultaa,
    monille puhetaidon
    ja miehen mieltä,
    meriurhoille tuulta,
    runoilijoille taidon,
    häneltä miehen voimat
    saa moni mies.

    Uhraan Thorille
    ja häneltä anon,
    että sinulle on
    hän vilpitön aina,
    vaikka jättiläisnaisia
    hän juuri ei suosi.

    Otapa siis
    nyt tallistasi susi,
    anna sen kulkea
    karjuni kanssa!"

    Hyndla lausui:

    "Karjusi on hidas
    jumaltietä käymään,
    en halua satuloida
    hepoani oivaa.

    Olet vilpillinen, Freyja,
    kun viekottelet minua
    ja käännät minuun
    tuollaisen katseen,
    sinä Valhallan matkalle
    miestäsi viet,
    nuorta Óttarria,
    Innsteinnin poikaa."

    Freyja lausui:

    "Kiistelkäämme istuen
    satulassa kahden,
    päälliköiden suvuista
    puhelkaamme,
    urhoista jotka
    ovat jumalten juurta."

    Hyndla lausui:

    "Sinä olet, Óttarr,
    Innsteinnin poika,
    Innsteinnin isä
    oli Alfr Vanha,
    Alfrin Ulfr,
    Ulfrin Sæfari,
    mutta Sæfarin isä
    oli Punainen Svanr.

    Isänäitisi kantoi
    kaulallaan kultaa,
    hän oli, niin luulen,
    papitar Hledis,
    hänen isänsä oli Frodi,
    äitinsä Friaut,
    kaikki kuuluivat
    korkeaan sukuun.

    Eräs syntyi,
    kaikista suurin,
    mannun voimalla
    vahvistettu;
    hän on, sanovat, rikkain
    ruhtinaista,
    hänen sukuaan
    ovat kaikki suvut.

    Mutta toinen on saapuva,
    suurempi vielä,
    en tohdi mainita
    nimeä tuota;
    harvat katsovat
    kauemmaksi
    kuin suden ja Odinin
    ottelu päivään."

    -Hyndlan Laulu
    Eddan Jumalrunot

    Scroll to Top