Gramr Sword Of Sigurd

    Tekijä:

    Oskari Korkkonen

    Teoksen valmistumisvuosi:

    2022

    Tekniikat:

    Akryylimaalaus, Kuvittaminen

    Teemat:

    Abstrakti, Fantasia, Ihmissuhteet, Kuolema, Mytologia, Tarinankerronta

    Teoskuvaus:

    Riideltyään Sigurdin kanssa Brynhildr kertoi miehelleen, Gunnarille, että heidän liittonsa oli petos ja käski tämän tappaa Sigurdin ja antaa tämän vaimo, Gudrun, Brynhildrin veljelle, kuningas Atlille (hunni Attila). Mikäli Gunnar ei sitä tekisi Brynhildr uhkasi ottaa omaisuutensa, maansa sekä orjansa ja siirtyä takaisin isänsä maille, jättäen Gunnarin yksin. Gunnar oli tosin vannonut vahvat valat Sigurdin kanssa eikä voinut tappaa häntä, joten hän päätti yllyttää Gudrunin veljen Gotthormrin murhaamaan Sigurdin tämän nukkuessa.

    "Oli helppo yllyttää
    hurja poika,
    Sigurdin sydämeen
    sattui miekka.

    Soturikuningas
    hurjalle kosti:
    viipymättä
    viskasi miekan,
    Gotthormria kohti
    yli salin kiiti
    kuninkaan kädestä
    kirkas Garmr.

    Tappaja katkesi
    kahteen osaan,
    kädet ja pää
    lensivät kauas,
    jalat kaatuivat taapäin
    siihen paikkaan.

    Sigurdin vierellä
    vuoteessaan
    Gudrun uinui
    ilman huolta.
    Hirmuinen
    oli havahtuminen,
    Freyrin ystävän
    veressä uiden.

    Meni Gudrunin taju
    ja kuningas kuoli,
    vaimo löi kädet
    niin kovasti yhteen,
    että pikariseinältä
    kaiku soi
    ja tarhassa hanhet
    huusivat ääneen.

    Niin Brynhildr nauroi,
    Budlin tytär,
    sen ainoan kerran
    täyteen ääneen,
    kun sijalleen
    hän kuuli sieltä
    Gjukin tyttären
    katkeran itkun.

    Niin korkea kuningas
    Gunnar lausui:
    "Sinä vahingoniloinen,
    lattialla ilkut,
    ei ennusta sinulle
    onnea se nauru.
    Miksi vaihtuu
    ihon valkea väri?
    Turmion tuoja,
    näen tuhosi merkit.

    Se olisi sinulle
    oikeinta, nainen,
    että silmäsi edessä
    löisimme Atlin
    ja näkisit veljesi
    verissänsä
    vuotavin haavoin
    ja ne saisit hoitaa."

    Brynhildr lausui:

    "Rakastin yhtä
    enkä muita,
    ei mieli vaihtele
    valkyyrialla,
    sen kaiken on Atli
    saava kuulla,
    kun tulee tiedoksi
    Helin-tieni.

    Ei toisen miestä
    häilyvin mielin
    nainen saa
    seurailla täällä;
    nyt olen kostanut
    kaiken pahan."

    Hän kultahaarniskan
    heitti ylleen,
    suruiseen poveensa
    painoi miekan,
    pielusta vasten
    hän vaipui sitten
    ja haavoittuneena
    mietti ja haastoi:

    "Kuule yksi
    ainoa pyyntö —
    en tässä maailmassa
    muuta pyydä —
    linnarovio
    tee niin laaja
    että meille on kaikille
    kyllin tilaa
    jotka kuolimme
    kuninkaan kanssa.

    Pane linnain katteeksi
    kilvet ja verhot,
    Vallandin kankaat
    ja velskejä paljon,
    vierelläni saakoon
    Sigurd palaa.

    Pane väliimme taasen
    terävä rauta,
    koristeltu miekka,
    niinkuin kerran,
    kun samalle vuoteelle
    saimme nousta
    ja olimme nimeltä
    aviopari.

    Hänen ohessa viisi
    on orjatarta,
    korkeasukuista
    kahdeksan poikaa,
    perintöväkeni,
    Budlin omat,
    isäni lahja
    lapsellensa.

    Olen puhunut paljon
    ja puhuisin vielä,
    jos enemmän aikaa
    olisi suotu.
    Ääni pettää.
    Paisuu haava,
    olen puhunut totta,
    nyt tahdon kuolla."
    -Eddan Sankarirunot
    Lyhyt Sigurdin laulu

    Poistunut myynnistä.

    Scroll to Top