Jörmungandr Son Of Loki
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2022Koko:
30cm x 40cmTekniikat:
Akryylimaalaus, Kuvittaminen, Maalaaminen, akryylimaalausTeemat:
Ekspressionismi, Eläimet, Fantasia, Kaaos, Mytologia, Taide, TarinankerrontaTeoskuvaus:
Fenrir kahlittiin kallioon ja Hel sai tehtäväkseen huolehtia kuolleet lepoon, mutta kolmas sisarus Jörmungandr nakattiin valtamereen kuolemaan yksin. Käärme, kuitenkin kasvoi niin suureksi, että se yltää nykyään meressä kaikkien maiden ympäri ja puree omaa häntäänsä. Kuin vyö, Maailmankäärme saartaa Midgardia.
Kun suvilla on epävakaiset ilmat, Aurinko syöstään pimeyteen ja veli käy veljeä vastaan, vapauttaa Jörmungandr otteensa hännästään ja Ragnarök alkaa. Tällöin etsii Midgardin käärme jälleen arkkivihollisensa, ukkosen jumalan. Mutta miten sai Thor käärmeen suuttumaan alunperin? Mikä on sodan syy?
Kauan aikaa sitten jumalat ryhtyivät syömään riistaa, mutta olut ei riittänyt kaikille. He tarvitsivat suuremman kattilan. Týr tunsi jättiläisen nimeltään Hymir, joka oli kuulu takomista kattiloistaan ja ehdotti, että hän ja jättiläisten surmaaja, Thor, kävisivät lainaamassa kattilaa.
" "Luuletko, että
sen lainaksi saamme?"
"Kyllä, veljeni,
vilpin keinoin."
He ajoivat kiireesti
kaiken päivää
assain asunnoilta
Egillin luokse,
hän otti suojiinsa
sarvekkaat pukit,
ja he riensivät sisään
Hymirin saliin.
Hymir palasi,
tyly ja häijy,
metsältä kotiin,
joutuen myöhään,
kilisivät jäät,
kun hän salissa kulki,
oli hileinen miehen
leukametsä.
Kahdeksan kattilaa
kirposi maahan,
vain yksi, kovaksi
taottu, kesti;
he astuivat esiin,
iäkäs jätti
vihamiestään
mittasi silmin.
Ei hänelle tuottanut
mielihyvää
jättinaisten itkettäjä
edessään nähdä.
Thor lupasi silloin
merelle soutaa,
jos suuri jätti
antaisi syötin.
Hymir lausui:
"Mene karjatarhaan,
jos sen tohdit,
vuorelaisten surmaaja,
etsi syötti!
Arvelen, että
ilman vaivaa
siellä saat
härältä syötin."
Thor, pukkien herra,
pyysi sitten,
että jättisyntyinen
soutaisi ulomma;
mutta jätti vastasi,
ettei viitsinyt
laineorhia
etämmä viedä.
Kunnokas Hymir
sai kaksi valasta,
samalla koukulla
kiskoi ylös;
peräpuolella istui
Odin-synty,
Thor varusti siellä
köyttään, viekas.
Käärmeen tappaja,
kansojen turva
sijoitti häränpään
syötiksi koukkuun;
sitä vastaan tuijotti
jumalten vihamies,
joka kiertyy ympäri
kaikkien maiden.
Rohkea Thor
nyt riuhtaisi, vahva,
myrkkyisen käärmeen
kannen reunaan,
iski vasaralla
hiusten vuorta,
ylhäältä löi
suden veljeä inhaa.
Hirviöt karjuivat,
kivikko kaikui,
kauttaaltaan vapisi
vanha maa;
otus vajosi viimein
takaisin veteen.
Kun soudettiin kotiin,
oli synkkänä jätti,
Hymir istui
airoissa vaiti,
käänsi venhettä,
vaihtoi suuntaa.
Hymir lausui:
"Jaa nyt kanssani
kahtia vaiva,
kannatko valaat
kartanolle
vai lainepukkimme
panet kiinni?"
Thor tempaisi,
tarttui keulaan,
vesiorhin kohotti
olkapäälleen
vesineen, airoineen,
äyskäreineen,
perille kantoi
myös meriporsaat
metsäisten vuorten
välistä käyden.
Mutta jätti tahtoi,
tottunut uhmaan,
yhä kiistää voimista
Thorin kanssa;
jos jaksaakin soutaa,
niin hän sanoi,
se on mitätön mies,
ken ei pikaria murra.
Mutta onpa edessä
vielä ehto,
miten kannatte kattilan
kartanosta.
Týr kaksi kertaa
koetti nostaa:
oli kattila lujassa,
liikahtamatta.
Mutta Thor
sai lujan otteen
kattilan reunasta,
permannon rikkoi,
kattila pään päällä
Sifin mies kulki,
ja kahvat kilkkuivat
kantapäihin.
Ei kuljettu pitkään,
kun Odinin poika
siinä katsahti
kerran taakseen:
hän Hymirin parven
monipäisen
näki idässä liikkuvan,
luolista nousten.
Thor heitti kattilan
hartioiltaan,
heilutti Mjölniriä,
murhaan valmista,
tappoi kaikki
kivikkotursaat.
Hän, kukistamaton,
tuli jumalten käräjiin,
ja Hymirin kattilan
kantoi myötään.
Sen jälkeen jumalat
juovat olutta
joka ainoa talvi
Ægirin luona."
-Eddan Jumalrunot
Hymirin Laulu