Kokko Turjalainen

Teoksen valmistumisvuosi:

2024

Koko:

40cm x 30cm

Teoskuvaus:

Lönnrotin alkuperäisen Kalevalan mukaan kotka etsiessään pesäpaikkaa huomaa Väinämöisen polven ja rakentaa sille pesänsä. Väinämöinen liikauttaa jalkaansa, jolloin pesässä olleet munat suistuvat mereen ja särkyvät kareihin. Munien jäännöksistä Väinämöinen luo maailman.

"Noin kuulin saneltavaksi,
Tiesin virttä tehtäväksi:
Yksin meillä yöt tulevat,
Yksin päivät valkeavat,
Yksin synty Väinämöinen,
Ilmautu ikirunoja.
Tuli kokko maalta Turjan,
Laskihen Lapista lintu;
Lentelevi, liitelevi,
Lenti iät, lenti lännet,
Lenti luotehen loputen,
Peritellen pohjasilman,
Etsien pesän sioa,
Asunmaata arvaellen.
Sillon vanha Väinämöinen
Nosti polvensa merestä
Heinäseksi mättähäksi,
Kuloseksi turpeheksi.
Tuopa kokko Turjalainen
Sai siitä pesän sioa;
Keksi mättähän mereltä,
Sinervöisen lainehelta,
Lentelevi, liitelevi,
Päähän polven laskeuvi.
Hiero heinästä peseä,
Kulon päästä kutkutteli;
Niin muni munia kuusi,
Kuusi kullaista munoa,
Rautamunan seitsemännen.
Hierelevi, hautelevi,
Päätä polven lämmittävi;
Siitä vanha Väinämöinen
Tunsi polvensa palavan,
Jäsenensä lämpiävän.
Vavahutti polviansa,
Järkäytti jäseniänsä,
Munaset vetehen vieri,
Karskahti meren karihin;
Munat vierähti muruiksi,
Kokko ilmoille kohosi.
Silloin vanha Väinämöinen,
Sano muutaman sanansa:
'Munasen alanen puoli
Alaseksi maaemäksi!
Munasen ylänen puoli
Yläseksi taivoseksi!
Mi munassa valkiata,
Se päiväksi paistamahan!
Mi munassa ruskiata,
Se kuuksi kumottamahan!
Munasen muruja muita
Ne tähiksi taivahalle!'."

-Kalevala (1835)
Ensimmäinen Runo

Myynnissä

Scroll to Top