Rakennusmestari ja Svaðilfari
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2024Koko:
A4Tekniikat:
Kuvittaminen, Piirtäminen, kuvataide, lyijykynäTeemat:
Eläimet, Ihmiset, Inspiraatio, Kuvitus, Käytännöllisyys, Luonto, Luova, Muotokuva, Mytologia, Sekalainen, muu, Symbolismi, Taide, TarinankerrontaTeoskuvaus:
Jumalten maita ympäröi mahtava muuri, joka on rakennettu niin kauan aikaa sitten, että harva muistaa sen rakentamiseen liittyvää kertomusta.
"Jumalien ensimäisen asutuksen aikana, kun he olivat luoneet Miðgarðrin ja tehneet Valhöllin, tuli sinne rakennusmestari ja tarjoutui kolmen talven kuluessa tekemään heille niin hyvän linnan, että se olisi luotettava suoja vuorijättiläisiä ja jääjättiläisiä vastaan, vaikka ne tulisivat Miðgarðrin sisäpuolellekin; mutta hän vaati palkaksi Freyjan puolisokseen ja auringon ja kuun. Silloin vetäytyivät jumalat keskustelemaan ja neuvottelivat, ja rakennusmestarin kanssa tehtiin se sopimus, että hän saisi sen, mitä oli halunnut, jos hän saisi linnan valmiiksi yhtenä talvena, mutta jos ensimäisenä kesäpäivänä joku kohta vielä olisi tekemättä linnasta, menettäisi hän palkkansa. Hänen ei tulisi myöskään pyytää apua keltään. Kun he esittivät hänelle nämä ehdot, pyysi hän heiltä lupaa saada käyttää apunaan Svaðilfari nimistä hevostaan ja Loki neuvoi myöntämään sen hänelle. Ensimäisenä talvipäivänä ryhtyi hän rakentamaan linnaa, mutta öisin vedätti hän kiviä hevosellaan, ja Aasoista tuntui hyvin ihmeelliseltä, kuinka suuria kivimöhkäleitä tämä hevonen veti, hevonen suoritti puolta suuremman väkityön kuin rakennusmestari. Heidän sopimuksensa oli monien todistajien lujilla valoilla vahvistettu, koska jättiläiset eivät pitäneet turvallisena olla Aasojen luona ilman takauksia, jos Thórr tulisi kotiin; mutta silloin oli hän lähtenyt itään noita turilaita hävittämään. Mutta talven lähetessä loppuaan edistyi linnanrakennustyö rivakasti, ja linna oli niin korkea ja luja, ettei sitä vastaan voinut tehdä rynnäkköä. Mutta kun oli enää kolme päivää kesään, silloin työ oli edistynyt melkein linnanportille asti. Silloin istuivat jumalat tuomioistuimilleen ja neuvottelivat ja kyselivät toisiltaan, kuka oli neuvonut naittamaan Freyjan Jötunheimariin ja turmelemaan ilman ja taivaan ottamalla sieltä auringon ja kuun ja antamalla ne jättiläisille. Siitä olivat kaikki yksimielisiä, että tähän oli mahtanut neuvoa hän, joka neuvoo kaikkeen pahuuteen, Loki Laufeynpoika, ja sanoivat, että hän olisi kovan kuoleman oma, ellei hän keksisi keinoa, miten rakennusmestari menettäisi palkkansa, ja he ahdistivat Lokia. Mutta kun hän pelästyi, vannoi hän valan, että hän toimittaisi, että rakennusmestari menettäisi palkkansa, maksoi mitä maksoi. Ja samana iltana, kun rakennusmestari ajoi ulos kiviä noutamaan Svaðilfari-orhilla, huikkasi metsästä tamma orhiin luo ja hirnui sille; mutta kun orhi huomasi, minkälainen hevonen se oli, hurjistui se, raastoi poikki kantohihnan ja laukkasi tamman luo. Mutta tämä juoksi metsään ja rakennusmestari jälestä ottamaan orhia kiinni. Nämä hevoset laukkasivat koko yön, ja rakennusmestari oli yön metsässä, mutta seuraavana päivänä ei tullutkaan niin paljoa rakennetuksi kuin ennen. Kun rakennusmestari näki, ettei työ tulisi valmiiksi, valtasi hänet jättiläisraivo; mutta kun Aasat näkivät selvästi, että hän olikin vuorijättiläinen, silloin ei välitetty valasta, vaan he kutsuivat Thórria, ja silmänräpäyksessä tämä tuli, ja sitten heilahti ilmassa Mjöllnirvasara. Silloin hän maksoi rakennuspalkkion, ei auringolla eikä kuulla, vaan hän suvaitsematta hänen asua Jötunheimerissä musersi ensi iskulla hänen kallonsa pieniksi siruiksi ja lähetti hänet alas Niflheimeriin. Mutta Loki oli kohdannut Svaðilfarin sillä seurauksella, että hän jonkun aikaa myöhemmin sai varsan. Se oli harmaa ja kahdeksanjalkainen ja on se hevosista paras jumalien ja ihmisten mailla."
-Gylfin Harhanäky