Riimut: Kirjaimia, ei symboleja
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2025Tekniikat:
Kirjoittaminen, Kuvittaminen, Piirtäminen, VapausTeemat:
Abstrakti, Ajan kulku, Arki, Asetelma, Dokumentoiva, Eläimet, Elämä, Eristäytyminen, Fantasia, Identiteetti, Ihmissuhteet, Inspiraatio, Jäähyiset, Kaaos, Kantaaottava, Kaunis, Kuvitus, Käytännöllisyys, Luonto, Luova, Lämpö, Löydöt, Magia, Muutos, Muuttuva, Mytologia, Näyttely, Perinteet, Pettymys, Pohtiva, Positiivisuus, Pysähtyvä, Realismi, Rikkoutuminen, Sekalainen, muu, Selviytyminen, Spirituaalisuus, Sulautuminen, Symbolismi, Taianomainen, Taide, Tarinankerronta, Tarot, Tunteet, Uskonto, Uutiset, Vuorovaikutus, Yksinkertaisuus, askartelu, lintuTeoskuvaus:
Vanhempi futhark on 24-merkkinen kirjoitusjärjestelmä, jota väitetään usein virheellisesti viikinkiaikaiseksi kirjaimistoksi. Vanhemman futharkin riimut olivat käytössä jo ennen viikinkiaikaa 200-500-luvuilla ja viikinkiajan Skandinaviassa ne joutuivat yksinkertaisemman, mutta hankala selkoisemman nuoremman futharkin korvaamaksi. Brittein saarilla vanhempi futhark joutui paljon pitemmän anglosaksisen riimukirjoitusjärjestelmän eli futhorcin korvaamaksi.
Vanhempaa futharkkia käytettiin kantagermaanisten kielten kirjoittamiseen nykyisen Tanskan alueella, eivätkä sen riimut taivu kaikkiin latinalaisen aakkoston äänteihin. Riimujen ulkonäkö vaihteli paljon paikan ja kaivertajan mukaan eivätkä ne olleet tyyliltään yhtenäinen kirjoitusjärjestelmä.
On myös todettava, että riimuihin liitetään turhan usein maagisia tai mystisiä piirteitä, joita niillä ei historiallisten lähdemateriaalien mukaan ole käyttöaikanaan juurikaan ollut. Tälle saattaa olla useita juurisyitä, kuten suurimäärä aiheeseen liittyvää misinformaatiota sekä tutkituntiedon huono esillä olo ja saavutettavuus.
Riimujen maagisen käytön kantaisänä voidaan pitää 1600-luvulla elänyttä arkeologia, kielitieteilijää, runoilijaa ja mystikkoa Johannes Bureusta, joka loi perustan niin riimujen tieteelliselle tutkimukselle kuin myös niiden epähistorialliselle esoteeriselle käytölle.
Johannes Bureus syntyi Uppsalassa vuonna 1568. Hän oli kiinnostunut riimuista jo nuorena ja opetteli niitä paikallisilta viljelijöiltä, koska syrjäseuduilla riimut olivat käytössä pitkälle kristilliselleajalle. Tosin hänen kiinnostuksensa riimuja kohtaan ylitti pelkät kielitieteelliset periaatteet, sillä hän esitti riimujen myös sisältävän eräänlaista esoteerista kätkettyä tietoutta. Kiinnostus tällaista tavanomaisen ymmärryksen ylittävää okkulttista tietoa kohtaan kulki hänen suvussaan; muun muassa hänen isänsä teloitettiin vääräoppisuudesta.
Bureus eli Ruotsissa "göticism" -nimisen nationalistisen aatteen aikana. Kyseisen aatteen nimelle ei ole suomennosta, mutta se merkitsi käytännössä ruotsalaisen kulttuurin ja ruotsalaisen kansan ylivertaisuutta muihin kansoihin nähden. Tämän aatteen vaikutuksesta Bureus uskoi riimujen olevan paljon muutakin, kuin pelkkä kirjoitusjärjestelmä, eivätkä hänen ideansa riimujen kätketyistä merkityksistä saaneet laisinkaan vastarintaa, koska hän oli aikansa ensimmäinen riimujen tutkija.
Bureuksen riimuille antama mystinen merkitys jatkoi sitten eloaan pitkään luojansa jälkeen ja kehittyi lopulta nykyiseen muotoonsa. Bureuksen esittämien kristillisten merkitysten sijaan riimuille on tosin keksitty uusia esoteerisia merkityksiä, joilla pyritään mukailemaan ihmisten mielikuvia pakanallisista ja usein myös viikinkiaikaisista perinteistä.
Uskonnot uusiutuvat yhdistelemällä vanhempia perinteitä ja kirjoittamalla niitä uusiksi, mutta keksittyjen käytäntöjen jakaminen muinaisina perinteinä on hävytöntä. Ihmisiltä vaikuttaa nimittäin jo muutenkin puuttuvan kriittinenlukutaito, jonka avulla misinformaation voisi erottaa historiallisiin lähteisiin perustuvasta tutkimustiedosta.