Thórr ja Miðgarðsormr
Tekijä:
Teoksen valmistumisvuosi:
2026
Koko:
A4
Tekniikat:
Kuolema, Kuvittaminen, Piirtäminen, Runous, Vesivärimaalaus, kuvataide, lyijykynä, tuhertaminen
Teemat:
Eläimet, Elämä, Fantasia, Inspiraatio, Kaaos, Kuolema, Kuvitus, Luova, Magia, Muotokuva, Mytologia, Perinteet, Sekalainen, muu, Taianomainen, Taide, Tarinankerronta, Uskonto, Vuorovaikutus
Teoskuvaus:
Thórr ja Miðgarðsormr ovat kaksikko, joiden välinen vihamielisyys on mainittavasti esillä kolmessä kertomuksessa. Näistä tunnetuin sisältyy sekä runo- että proosa-Eddaan ja kertoo siitä, kun Thórr ja Hymir kohtaavat Miðgarðrin käärmeen kalastaessaan merellä.
”Sitten pani Thórr onkeen häränpään ja heitti sen mereen, siima meni pohjaan, ja totta tosiaan Thórr petti Miðgarðrin käärmeen yhtälailla kuin Utgarða-Loki oli pettänyt Thórrin, kun tämä nosti käärmeen kädellään. Miðgarðrin käärme nielaisi häränpään, mutta koukku tarttui sen kitaan. Kun käärme tunsi sen, riuhtaisi se niin rajusti, että Thórrin molemmat nyrkit kolahtivat veneenlaitaa vasten. Silloin vihastui Thórr ja kokosi Aasavoimansa ja potkaisi niin lujasti, että hänen molemmat jalkansa puhkaisivat veneen, ja hän seisoi merenpohjassa. Sitten veti hän käärmeen veneenlaidalle, mutta sen voi sanoa, ettei kukaan ole niin hirveää näkyä nähnyt kun Thórrin silmät iskivät tulta käärmettä kohti ja käärme tuijotti häneen alhaaltapäin ruiskuttaen myrkkyä. Kerrotaan, että Hymir-jättiläisen kasvoilla väri vaihtui ja hän kalpeni kauhusta, kun hän näki käärmeen ja kuinka vesi tulvi veneeseen ja ulos siitä. Samassa, kun Thórr tarttui vasaraansa ja heilautti sen ilmaan, sieppasi jättiläinen syöttiveitsensä ja katkaisi Thórrin siiman veneenlaitaa vasten, ja käärme vaipui mereen, mutta Thórr heitti vasaransa sen jälkeen, ja sanotaan, että hän löi siltä pään poikki meressä; mutta minä luulen totuuden olevan se, että Miðgarðrin käärme elää yhä ja makaa ulkomeressä. Thórr puristi kätensä nyrkkiin ja iski Hymiriä korvalle, niin että tämä suistui mereen; ja vielä voidaan nähdä meressä hänen jalkapohjansa, mutta itse Thórr kahlasi maihin.”
-Gylfin Harhanäky