Thrymr, Loki ja Thor
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2023Koko:
A4Tekniikat:
Kuvittaminen, Piirtäminen, lyijykynäTeemat:
Asetelma, Avioliitto, Elämä, Fantasia, Ihmiset, Ihmissuhteet, Kaaos, Kasvutarina, Kuolema, Kuvitus, Luova, Magia, Mytologia, Naiseus, Rakkaus, Sekalainen, muu, Sielunkumppanuus, Spirituaalisuus, Taide, TarinankerrontaTeoskuvaus:
Eräänä aamuna, kun Thor heräsi yöuniltaan hän huomasi kauhukseen vasaransa, Mjölnirin, hävinneen. Ilman vasaraansa Thor ei kykenisi suojelemaan ihmisten ja jumalten maita jättiläisiltä yhtä tehokkaasti, kuin vasaran kanssa. Niinpä hän pyysi apua vasaran etsimiseen Odinin viekkaalta ottopojalta Lokilta.
"Vihastui Vingthorr,
kun valveille havahti
ja vasaraa turhaan
viereltä tavoitti;
tukka tuiskii,
kun Maan poika
etsii ja penkoo.
Sanoipa sitten
hän ensi sanat:
"Kuule, Loki,
mitä nyt kerron,
sitä kukaan ei tiedä,
ei maan päällä,
ei ylisissä taivaissa:
vasara on viety!"
Kauniin Freyjan
kartanoon he läksivät,
sanoipa sitten
hän ensi sanat:
"Lainaatko, Freyja,
linnunhahmosi,
niin että voisin
vasarani löytää?"
Freyja lausui:
"Antaisin, vaikka
se olisi kultaa,
vaikka hopeana loistaisi,
lainaisin kyllä."
Höyhenet kohisten
Loki kiiti,
kunnes jäivät kauas
Aasain kartanot,
kunnes hän joutui
jättien maille.
Thrymr istui kummulla,
tursaiden herra,
punoskeli nartuilleen
kultaista nauhaa,
hevosiltaan
tasoitteli harjaa.
Thrymr lausui:
"Miten Aasain on laita?
Miten haltiain laita?
Miksi tulet yksin
jättien maille?"
Loki sanoi:
"Huonosti on Aasain
ja haltiain laita!
Oletko vienyt
Hlorridin vasaran?"
Thrymr lausui:
"Minä olen vienyt
Hlorridin vasaran,
kaivoin sen kahdeksan
peninkulman syvään.
Sitä ei kukaan
takaisin saa,
paitsi minulle jos Freyjan
tuo morsiameksi."
Höyhenet kohisten
Loki kiiti,
kunnes jäivät kauas
jättien maat,
kunnes hän saapui
Aasain saliin.
Loki lausui:
"Tietoni maksoi
matkan vaivat:
Thrymr vei vasaran,
tursaiden herra,
sitä ei kukaan
takaisin saa,
paitsi hänelle jos Freyjan
vie morsiameksi."
Läksivät kauniin
Freyjan luokse,
sanoipa siellä
hän ensi sanat:
"Panepa, Freyja,
nyt päähäsi huntu,
me kaksi nyt matkaamme
jättien maille."
Freyja suuttui,
sähähti kovin,
koko Aasain sali
järkkyi alla,
katkesi Brisingrien
kaulakääty:
"Miehenkipeäpä
mahtaisin olla,
jos matkaisin kanssasi
jättien maille."
Käräjillä istuivat
kaikki Aasat
ja yhdessä puhelivat
Aasattaret,
ylhäiset jumalat
aprikoivat,
miten Hlorridin vasara
voitaisiin noutaa.
Niin Heimdall virkkoi,
Aasoista valkein,
hän kauas näki
kuin näkivät Vaanit:
"Puetaan Thorille
päähän huntu,
pankoon hän kaulaansa
Brisingrien käädyn.
Kilisköön vyössä
avainkimppu,
peittäköön polvia
naisen puku,
kiinnitetään rinnalle
leveät kivet,
huipukas päähine
pannaan päähän."
Thor virkkoi,
väkevä Aasa:
"Akaksihan minua
sanoisivat Aasat,
jos myöntyisin ottamaan
morsiushunnun."
Loki lausui,
Laufeyn poika:
Thor, ole vaiti,
älä tuommoista puhu!
Pian jättiläiset asuvat
Aasain mailla,
jos vasaraasi
et takaisin voita."
Loki lausui,
Laufeyn poika:
"Minäkin tulen,
olen palvelustyttö,
me matkaamme yhdessä
jättien maille."
Pian pukit oli noudettu
niityltä kotiin,
ne joutuivat valjaihin,
saivat juosta;
maa loimusi liekeissä,
lohkeilivat vuoret,
kun Odinin poika
ajoi jättien maille.
Aikaisin
oli langennut ilta,
olutta tuotiin
jättien eteen.
Thor söi koko härän
ja kahdeksan lohta
ja yksinään nautti
naisten herkut,
Sifin mies joi
simasaavia kolme.
Thrymr sanoi silloin,
tursaiden herra:
"Tuokaa vasara,
vihitään neito,
pankaa Mjölnir
morsiamen polville,
vihkiköön meidät
Varin käsi!"
Riemastuipa
Hlorridin rinta,
kun hän, tuima,
vasaran tunsi.
Hän tappoi Thrymrin,
tursaiden herran,
ja kukisti kaiken
jättien kansan.
Sai surmansa tursaan
vanha sisar
joka äsken aneli
antilahjaa,
kolhuja sai hän
kolikoiden sijaan,
sormusten sijaan
vasaraa sai.
Niin Odinin poika
sai vasaransa pois."
-Thrymrin Laulu
Eddan Jumalrunot