Bjarnsaaret
Tekijä:
Oskari KorkkonenTeoksen valmistumisvuosi:
2023Koko:
36cm x 30cmTekniikat:
Akryylimaalaus, Kuvittaminen, kankaalle maalaaminen ja piirtäminen, kuvataideTeemat:
Avioliitto, Cost of Living, Elämä, Ihmiset, Ihmissuhteet, Kasvutarina, Kuvitus, Maisema, Meri, Mielenmaisema, Sekalainen, muu, Sisaruus, Taide, TarinankerrontaTeoskuvaus:
"Bjarnsaaret"
Lohilaaksolaisten saagassa on kertomus varakkaasta miehestä nimeltään Ingjaldr, joka asui Islannin rannikolla Saudisaarilla. Hänellä oli veli nimeltään Hallr, jonka kanssa hän oli harvoin hyvissä väleissä.
Eräänä kesänä Hallr päätti perustaa pyyntikunnan Breidavuonolle, jossa sijaitsi hyvä pyyntipaikka, nimeltään Bjarnsaaret. Oli hyvin tärkeää, että väki pysyi sovussa nuilla syrjäisillä apajapaikoilla, koska riita kielisi pyyntionnen menetystä. Hallr perusti pyyntikuntansa Thórólfr nimisen miehen kanssa, joka oli oikeastaan varaton irtolainen, mutta kuitenkin riuska mies.
Kun sitten eräänä iltana Hallr ja Thórólfr tulivat maihin jakamaan saalistaan, Hallr halusi itse valita ja osittaa saaliin miesten kesken, koska hän piti itseään muita parempana. Thórólfr ei suostunut luopumaan oikeudestaan ja alkoi uhkailla Hallria. Hetken he kävivät sanasotaa, kunnes Hallr tempaisi esille vieressään lojuneen kalakoukun ja koetti lyödä Thórólfria päähän sillä. Hän ei tosin onnistunut, sillä muut miehet ryntäsivät heidän väliinsä ja niin jäi saalis jakamatta sinä iltana.
Hallr otti seuraavana päivänä uuden miehen Thórólfrin tilalle ja jatkoi pyyntiään kuin ennenkin. Thórólfr oli tyytymätön osaansa, joten hän vakoili Hallria koko päivän ja kun he tulivat illalla rantaan Thórólfr yllätti Hallrin ja leikkasin tämän kaulan poikki terävällä raudalla.
Sen jälkeen Thórólfr pakeni pois saarilta mantereelle Goddastadiriin ainoan sukulaisensa Vigdísin luokse. Vigdís oli naimisissa Thórdr nimisen miehen kanssa, mutta hoiti talon asioita tästä huolimatta isäntämäisesti. Vigdís antoi Thórólfrin viipyä heillä talven yli, vaikka tiesikin tämän surmanneen Hallrin.
Hallrin veli Ingjaldr kuitenkin sai kuula veljensä tappajan majailevan Goddastadirissa ja lähti miehiensä kanssa etsimään tätä. Saavuttuaan Thórdrin luokse Ingjaldr kyseli Thórólfrin olin paikkaa ja lupasi Thórdrille pussillisen hopeaa ja vapautuksen sakoista, joita murhaajan auttajat saisivat, jos hän paljastaisi Thórólfrin olin paikan. Jotta Thórdr näyttäisi tapauksessa syyttömältä he sopivat niin, että Thórdr lähettäisi orjansa saattamaan Thórólfrin Breidavuonolle, josta Ingjaldr voisi tämän napata kotimatkallaan, kun ei etsinnöistä huolimatta löytänyt Thórdrin talosta mitään.
Näin tehtiin, mutta seuraavana aamuna Vigdís kyseli orjalta missä Thórólfr oli ja tajusi minkälaisen kohtalon hänen miehensä oli sopinut hänen sukulaiselleen hänen selkänsätakana. Vigdís sanoi orjalle, että antaisi tälle vapauden ja tarpeeksi rahaa, jotta tämä voisi matkata minne halusi, jos hän saattaisi Thórólfrin pois Breidavuonolta miehen luokse, joka oli nimeltään Thórólfr Punanenä. Tämän luona Thórólfr olisi turvassa.
Orja teki työtä käskettyä ja meni Breidavuonolle hakemaan Thórólfria. Kun he olivat aikeissa jatkaa matkaansa Ingjaldr tuli miehineen heitä vastaan. Thórólfr pakeni orjan johdolla, mutta pian vastaan tuli Lohijoki. Joki tulvi ja sen rannoissa oli vielä jäätä. Miehillä oli vaihtoehtona taistella Ingjaldria ja tämän miehiä vastaan tai koettaa uida joen yli. He päättivät ylittää joen ja onnistuivatkin, koska olivat molemmat riuskia miehiä, mutta Ingjaldr epäröi ja joutui kääntymään takaisin tyhjin käsin.
Kuivattuaan vaatteensa miehet jatkoivat matkaansa Thórólfr Punanenän luokse, joka otti heidät lämpimästi vastaan, kun kuuli Vigdísin lähettäneen heidät. Thórólfr Punanenä otti kaimansa turviinsa ja tästä tuli hänen asemiehensä.
Sillä aikaa Ingjaldr palasi Goddastadiriin Thórdrin luokse ja vaati tältä rahojaan takaisin petoksen nimissä. Silloin Vigdís toi Ingjaldrin antaman pussillisen hopea esille ja tarjosi sitä Ingjaldrille. Kun Ingjaldr koetti ottaa rahansa takaisin Vigdís kohotti pussin ja iski sillä Injaldria suoraan nenään niin, että veri roiskui. Sitten Vigdís haukkui hänet pataluhaksi ja julisti, ettei hän tulisi ikinä saamaan näitä rahoja. Ingjaldr näki parhaakseen palata kotiin, eikä pysähtynyt ennen kuin oli päässyt Saudisaarille.
Myynnissä