Heimdall

    Tekijä:

    Oskari Korkkonen

    Teoksen valmistumisvuosi:

    2023

    Koko:

    A4

    Tekniikat:

    Kuvittaminen, Piirtäminen, kuvataide, lyijykynä

    Teemat:

    Ajan kulku, Dokumentoiva, Elämä, Fantasia, Ihmiset, Ihmissuhteet, Kasvutarina, Kuvitus, Luova, Magia, Muotokuva, Mytologia, Rakkaus, Sekalainen, muu, Spirituaalisuus, Taide, Tarinankerronta, Uskonto

    Teoskuvaus:

    Heimdall, Odinin poika, yhdeksän äidin poika, jumalten vartija. Bifröst on sateenkaarisilta, jolla hän seisoo ja odottaa Ragnarökin aikaa. Ennen viimeistä sotaa hän soittaa Gjallar-torvea, jonka ääni kaikuu läpi yhdeksän maailman, ja kutsuu jumalat viimeiseen taisteluun.
    Niin odottaa Heimdall ja selkä märkänä vartioi, mutta aikojen alussa, kun maa oli vielä nuori, hän kiersi ihmisten mailla ja pani alulle monta sukua. Tällöin hänet tunnettiin vielä nimellä Rigr.

    "On kerrottu: kulki
    kauan sitten
    vanha ja väkevä
    viisas Aasa
    vahva Rigr
    vihreitä tietä.

    Hän kulki kauemma
    keskellä tietä,
    hän osui taloon,
    oli selällään ovi,
    hän astui tupaan,
    oli lattialla tuli,
    pari vanhusta istui
    vierellä takan,
    ikiaikaisin päähinein
    Äijö ja Ämmy.

    Hän asusti talossa
    kolme yötä
    ja läksi, kulkien
    keskellä tietä.
    Kuluipa siitä
    yhdeksän kuuta.
    Ämmy sai pojan,
    se pirskottiin vedellä,
    tumma se oli,
    sai nimekseen Orja.

    Se alkoi varttua,
    viihtyi hyvin,
    käsissä oli
    kurttuinen iho,
    kyhmyiset rystyset,
    kömpelöt sormet,
    oli kasvot rumat,
    oli kumara selkä,
    kantapäät pitkät.

    Hän ryhtyi työhön
    ja riuhtoi kovin,
    hän köytti niintä
    ja kantoi kuormat,
    toi risuja kotiin
    koko rankan päivän.

    Rigr vaelsi sitten
    suoria teitä,
    hän osui taloon,
    oli etelään ovi,
    ovi oli suljettu,
    siinä rengas.
    Hän astui sisään,
    oli lattialla oljet,
    Iso ja Emo
    istuivat siellä
    toisiaan silmäillen,
    leikkivät sormin.

    Rigr osasi heille
    haastella hyvin,
    hän nousi ja etsi
    nukkumasijaa.
    Hän asusti siellä
    kolme yötä,
    ja lähti, kulkien
    keskellä tietä.
    Kuluipa siitä
    yhdeksän kuuta.

    Emo sai pojan,
    puki sen silkkiin,
    se pirskottiin vedellä,
    sai nimekseen Jalo.
    Oli vaaleat hiukset,
    hohtavat kasvot,
    terävä katse
    kuin nuoren käärmeen.

    Kartanon penkillä
    Jalo kasvoi,
    piteli kilpeä,
    jänteitä punoi,
    väänsi kaaria,
    nuolia vartti,
    heitti keihästä,
    heilutti peistä,
    kiihotti koiria,
    kulki ratsain,
    otteli miekalla,
    meressä ui.

    Silloin viidasta
    Rigr saapui,
    Rigr saapui,
    opetti riimut,
    antoi nimensä,
    sanoi pojakseen.
    Hän pojalle lupasi
    perintöalueet,
    perintöalueet,
    muinaiset maat."

    -Rigrin Runo
    Eddan Jumalrunot

    Scroll to Top