Sigurd Slays Fafnir

Teoksen valmistumisvuosi:

2022

Koko:

42cm x 50cm

Teoskuvaus:

Kauan sitten eleli kaukana mahtava kääpiö, kuningas Hreidmar. Tällä oli suuri perintö ja kolme poikaa: Otr, Regin ja Fafnir.
Otr oli heistä ensimmäinen, joka kuoli. Pian tämän jälkeen Fafnir ja Regin päättivät murhata isänsä, jotta saisivat perintönsä pikemmin. Suunnitelma onnistui, mutta Fafnirista tuli ahne ja hän muutti itsensä myrkkyä syökseväksi lohikäärmeeksi, jotta kykenisi suojelemaan aarrettansa helpommin.
Regin pakeni kauas pois. Hän toimi erään kylän seppänä useita vuosia, mutta hänen isänsä perintö painoi kääpiön mieltä. Regin otti itselleen oppipojan nimeltään Sigurd, jonka vanhemmat olivat kuolleet.
Yhdessä he takoivat voimakkaan miekan. Sigurd, joka oli jo valmiiksi kokenut soturi, otti miekan ja yhdellä sivalluksella se leikkasi sepänpajan alasimen kahtia.
Regin pyysi Sigurdia surmaamaan lohikäärmeen, joka vartioi tämän isän valtakuntaa.

"Sigurd ja Regin menivät Gnitaheidrille ja löysivät Fafnirin jättämät jäljet paikalta, missä hän liukui veteen. Sigurd kaivoi sinne ison kuopan tiehen ja paneutui kuoppaan. Kun Fafnir tuli kulta-aarteensa luota, hän purskutti myrkkyä, ja se valui yli Sigurdin pään. Mutta kun Fafnir mateli kaivannon yli, niin Sigurd työnsi miekan hänen sydämeensä. Fafnir ravisteli itseään ja pieksi ilmaa päällään ja hännällään. Sigurd hypähti kuopasta, ja he näkivät toinen toisensa. Fafnir lausui:

Poika, sinä poika!
Sano, kenen olet poika?
Joka työnsit Fafniriin
terävän raudan?
Sydämeen on tunkenut terän.

Sigurd lausui:

Minun sukuni ei
ole sinulle outo,
ei ole nimenikään.
Sigurd olen,
Sigmundrin poika,
joka miekalla surmasin sinut.

Fafnir lausui:

Nyt neuvon, Sigurd,
jos neuvoani kuulet,
kiiruhda täältä kotiin.
Kaikuva kulta
ja kimaltavat aarteet
ovat sinulle surmaksi kerran.

Sigurd lausui:

Sinun neuvosi sain,
mutta sittenkin lähden
nummelle aarteiden ääreen.
Kamppaile, Fafnir,
kuoleman kanssa,
joudut Helin haltuun.

Fafnir lausui:

Regin minut petti,
hän on pettävä sinut,
hän tuottaa kummankin turman.
Minä luulen: on Fafnirin
lähdön aika,
olet vienyt minusta voiton.

Regin oli poistunut paikalta, kun Sigurd oli Fafnirin kimpussa, ja hän tuli takaisin Sigurdin pyyhkiessä verta miekastaan. Sitten Regin meni Fafnirin luo ja leikkasi hänen sydämensä irti miekalla, jonka nimi oli Ridill, ja joi haavasta verta. Regin lausui:

Istu, Sigurd,
sill'aikaa kun nukun,
sydän paista liekin päällä.
Sydämen lihaa syödä tahdon
verisen juomani jälkeen.

Sigurd otti Fafnirin sydämen ja käristi sitä puunoksassa. Kun hän arveli sitä kypsäksi ja siitä tihkui verta, kosketti hän sitä sormellaan koettaakseen oliko liha todella kypsää. Se poltti ja hän pisti sormen suuhunsa. Mutta kun hän sai kielelleen Fafnirin sydänverta, niin hän ymmärsi lintujen puheen. Hän kuuli tiaisten tirskuvan viidassa. Yksi niistä sanoi:

Tuossa on Sigurd,
tahraantunut vereen,
hän käristää tulessa
käärmeen sydäntä.
Jos renkaiden murtaja
maistaisi itse
ylhäistä lihaa,
hän olisi viisas.

Tuossa makaa Regin,
hän miettii juonta,
aikoo pettää
hyväuskoisen pojan.
Pahuuden sepällä
on kierot puheet,
hän aikoo kostaa
kuolleen veljen.

Sigurd iski poikki Reginin pään, ja sitten hän söi Fafnirin sydäntä ja joi sekä Fafnirin että Reginin verta. Silloin hän kuuli tiaisten sanovan:

Nouda ratsain
kultarenkaat!
Kuningas ei saa
olla arka.
On muudan neito,
maassa kaunein,
hän kullassa välkkyy,
kun voittaisit hänet.

Vihertävät tiet
Gjukin taloon.
Kohtalo ohjaa
urhon sinne.
Ylvään kuninkaan
ainoa tytär
kihlaa, Sigurd,
kihlalahjoin.

Tiedän että vuorella valkyyria nukkuu,
uniokaalla pisti
Yggr häntä,
koska kaatoi hän toisen
kuin Yggr tahtoi."
-Eddan Sankarirunot
Fafnirin Runo

Vieritä ylös